Calle harrastaa

Heti kotiuduttuaan Calle alkoi harrastaa kotitokoa opettelemalla mitä tarkoittaa ”tänne”, ”istu” ja ”odota”. Uusi harrastus, malminäytteitten keräily, tarjosi tilaisuuden opettaa pennulle myös mitä tarkoittaa ”ei ota”. Se alkoi nimittäin kantaa sisälle talon kivijalan vierestä löytämiään kiviä ja nakerrella niitä, ja sehän ei käy päinsä.


 

Suojasään ja yöpakkasten vuorottelu on mahdollistanut toisen uuden harrastuksen, vuorikiipeilyn.

Kun rokotusasiat oli hoidettu ja pakkaset olivat lauhtuneet, päästiin kunnolla ulkoilemaan myös koirapuistoon. Ensimmäisellä kerralla pienten puolella oli kolme suunnilleen Oton kokoista koiraa. Kaikki meni tavallaan hyvin, paitsi että yksi nartuista oli päättänyt panna riehakkaan pennun oikein kunnolla aisoihin. Kun alkoi näyttää siltä, että Calle joutuu viettämään pääosan ajasta selällään lumihangessa, pyysin nartun omistajaa ottamaan koiran vähäksi aikaa hihnaan, että pentu pääsee leikkimään muitten koirien kanssa.

Toisella käynnillä koirapuistossa paikalla oli vain kaksi eurasieria, Hilma ja Hertta. Koirien suuri kokoero arvelutti, mutta eurasierien emäntä vakuutti, että hänen koiransa suhtautuvat todella ystävällisesti kaikkiin koiriin ja osaavat olla oikein nätisti pentujen kanssa.

Calle lähestyi suuria karvaisia koiria varovasti mutta uteliaan kiinnostuneena, ja Hilma ja Hertta olivat emäntänsä sanan mittaisia. Ne tervehtivät pentua nätisti, haistelivat sitä ensin ja sitten Hilma leikki hetken Callen kanssa varoen visusti edes koskemasta pentuun.


 

Calle sai rauhassa tutkia uusia hajuja ja seurailla ohikulkijoita, mutta riemullisinta sen mielestä oli lopultakin päästä juoksemaan isossa tilassa minkä kintuistaan pääsi. Ja kyllä se juoksikin!

Tunnin kuluttua pentu alkoi selvästi hyytyä, ja niinpä lähdettiin kotiin väsyneinä mutta onnellisina. Ja minä olin niin kiitollinen siitä, että Callen ensimmäinen kokemus itseään paljon suuremmista koirista oli paras mahdollinen. Pahinta, mitä pennulle voisi tapahtua ensikohtaamisessa suuren koiran kanssa olisi joutua sen rökittämäksi ja kenties pelätä isoja koiria koko loppuelämänsä ajan.

Kolmannella käynnillä koirapuistossa paikalle osui kaksivuotias lapinkoira Kauko. Se leikki Callen kanssa todella nätisti ja antoi pennulle oppitunnin siitä, kuka saa pitää maasta löytyneen oksankappaleen. Hieno Kauko!

Calle on päässyt jumpperista riisutumisessa seuraavalle levelille. Pitäisi varmaan olla ylpeä taitavasta pennusta…