Calle, jos sinulla on jokin lyhyt tiedote, otetaan se heti tähän alkuun ja siirrytään sitten vakavampiin asioihin.
”On mulla
kaksikin.
Mun kieli on aina ulkona kun mä nukun, ja on se ulkona usein
muulloinkin. Yksi Pekka sanoi, että parhailla on.
Ja
mun kirahvin jalka on löytynyt yhdestä puskasta.”
27.08.2021 Hollolan eläinlääkäriasema
Huomenta,
soitan heti kun linjanne vapautuu varatakseni ajan Callelle. Täällä elämä on viimeisten kahden viikon aikana mennyt ihan mahdottomaksi.
Calle vetää lenkillä kuin höyryjyrä, kaikki opit hyvästä hihnakäyttäytymisestä ovat häipyneet taivaan tuuliin, se etenee takajaloilla pomppien nartun pissajäljeltä seuraavalle. Lenkiltä tultua se jää raapimaan ulko-ovea ja ulvoo tunninkin putkeen.
Muitten koirien kanssa oleminen on tullut mahdottomaksi, se astuu kaikkia, niin narttuja kuin uroksiakin, leikattuja ja leikkaamattomia. Ruokakaan ei oikein enää maistu.
En olisi halunnut leikkauttaa Callea näin nuorena, mutta nyt on meidän kaikkien elämä muuttunut tosi kurjaksi. Agressiivisuudesta toisia uroksia kohtaan ei onneksi ole mitään merkkiä, mutta kokemuksesta tiedän, että näin korkean testosteronitason omaavalla koiralla on vain ajan kysymys, milloin se alkaa tosissaan haastaa muita uroksia.
Joten toivon hartaasti, että aika kastraatioon löytyy mahdollisimman pian.
Terveisin
Nanna
Salmi
Lyhyesti sanottuna, Calle pökkii kaikkea mikä liikkuu. Sen intohimoisilta lähestymisyrityksiltä ovat säästyneet vain ihmiset, sitä itseään nuoremmat koirat ja isoisänsä Otto. Yhden ainokaisen kerran se yritti nousta Oton selkään, mutta sai sellaisen pöllytyksen että karvat vaan lentelivät – ja minä hurrasin vieressä.
Rivitaloyhtiössämme asuu kolme leikkaamatonta narttua ja naapuritaloyhtiössä perhoskoirien kasvattaja viiden nartun kanssa, joten ei liene vaikea kuvitella, että meillä riittää ulinaa, läähätystä, tärinää, merkkailua ja ulko-ovien raapimista.
Valitessani pentueen uroksista omani tiesin, että Callella on mutka hännän viimeisessä nivelessä, mutta se ei minua haitannut. Asian ikävä puoli on tietysti se, että vaikka Callesta sukeutuisi muutoin sukunsa ansioikkaita perinteitä jatkava, rotumääritelmän mukainen komea uros, sitä ei voi käyttää jalostukseen. Häntämutka koitui pelastukseksemme, ei tarvitse sinnitellä yhtään pidempään, ensi viikon perjantaina kotivalentinomme pääsee palleistaan.
Alla
oleva video on huonolaatuinen, kiireessä toistaiseksi viimeisellä
koirapuistokäynnillämme kuvattu, mutta kertoo selkeästi ongelman mittasuhteet.
Iso ja lempeä Rolle on ainoa koira, jota voimme huoletta tavata odotellessamme testosteronitason laskua. Ja kun Rolle väsyy härvellykseen, pannaan Calle hetkeksi autoon jäähylle.
Kuvat Hannele Kokko
”Otto ja mä oltiin taas yhtenä päivänä Rollen seuralaisina, kun sen emäntä lähti taimiostoksille Elimäelle. Me oltiin koko päivä ulkona. Matte teki puutarhahommia, Otto kulki maten mukana auttamassa ja Rolle ja mä juostiin kilpaa ja painittiin.
Kun Rollen emäntä tuli kotiin alkoi sataa, mutta me ei päästy sisälle! Meidät pienet koira parat jätettiin ulos sateeseen värjöttelemään kun nää yhdet vaan joi sisällä kahvia ja söi piirakkaa. Siellä me seistiin koko ajan rivissä ulko-oven takana odottamassa. (sisäänkäynnin katoksen alla, toim. huom.)
Vihdoin ja viimein Rollen emäntä avasi oven, kurkisti ulos ja sanoi: ’Ootteks te täällä ranteet auki?’ Mattea rupes naurattamaan niin hirveästi, että se meni äkkiä takaisin sisälle kun siltä meinas tulla pissat housuun. Meitä ei naurattanut yhtään.
Mä täytin perjantaina yhdeksän kuukautta, ja synttärilahjaksi mulle varattiin aika yhden kivan Johannan luokse, joka on rokottanutkin mut. Sillä on rokotuksissa ihan parhaat herkut eikä niitä todellakaan säästellä. Mä olen kuullut kun matte on puhunut kavereittensa kanssa mun kulkusista, vaikka mun ymmärtääkseni jouluun on vielä tosi pitkä aika.”
No niin
pojat, nyt on käyty pitkällä lenkillä, heitelty palloa
puutarhassa ja harrastettu namienetsintää. Enää ei tapahdu mitään, tämä ohjelmatoimisto sulkeutuu nyt.
