Ankeita aikoja ja hanslankarihommia

 

”Illat on täällä menneet melko ankeiksi, kun Oton ja mun sylivuorot on peruutettu. Matte vaan pyörittelee lankakeriä ja heiluttelee teräviä piikkejä kun se katsoo telkkaa.”

 

”Vastalauseeksi mä yritin väkisin tunkeutua syliin, mutta en päässyt, niin ymmärrätte varmaan että mun oli otettava käyttöön järeämmät keinot. Mä järjestin mielenosoituksen, itse asiassa useammankin. Nappasin lankakerän suuhun ja lähdin juoksemaan, mutta siitä nousi hirveä meteli. Päästäänköhän me enää ikinä maten syliin?”

 

”Ennenvanhaan (noin kaksi kuukautta sitten, toim.huom.) mä en osannut aina kunnolla kävellä, mä vaan juoksin tai pompin. Nykyään mä myös kävelen, paitsi joskus lenkillä mä olen niin kiireellinen, että hihna kiristyy ja matte sano että jos sillä ei olisi piikkejä kengissä, se olisi ollut jo sata kertaa nokillaan. Mulla kun on neljä tassua niin mä vaan sudin ja painelen menemään.”

”Meillä on ollut vähän vastoinkäymisiä, tai ei mulla ja Otolla mutta matella kyllä. Yhtenä aamuna se puhui vihaisella äänellä sellaisia sanoja joita mä en ollutkaan ennen kuullut. Se sanoi myöskin että TAAS verkot heiluu mutta että mulle ei hyvä heilu ja että onko musta muka tullut joku verkkoinsinööri ja fanipaitako tässä vielä pitäisi hankkia. Tällä kertaa mulla ei kuitenkaan onneksi ollut mitään tekemistä tän asian kanssa.”

 

”Yksi kiva Tiia kävi meillä tekemässä vähän remonttijuttuja. Mä toimin apupoikana siinä ja myös maten työjutuissa. Arvatatkaa mitä, Tiia osaa porata kaakelilaattoja sillee että ne ei mene rikki! Yksi putkimies ei osannut.”

 

Sullahan Calle oli joku oikein uutinenkin?

”Joo, mun enkat pissaväleissä on kakstoista tuntia. Ja nykyään mä olen automaattinen istumisessa kun lähdetään ulos ja matte panee mulle pannan, sen ei tarvi sanoa mitään. Hyvä mä!”

Ja lopuksi jos sulla on jotain tiedotteita.

”On mulla ja myöskin yksi kysymys. Yhtenä päivänä kun saatiin mennä vapaana autolta kotiovelle, mä vähän lipsahdin, mutta olin kylläkin ovella ennen mattea.
Sitten mä kysyisin että kun meillä on ainakin viisi palloa, niin miksi Otolla on aina just se pallo jonka mäkin haluan?”

 

Mietipä sitä, Calleseni.

Calle juhlii ja käy lääkärissä

 

Calle saavutti viime viikolla yhden vuoden kunnioitettavan iän, ja sen kunniaksi yritettiin ottaa hieno synttärikuva. Yritykseksi jäi, joko kuono työntyi kohti kameraa tai koira oli valmiina painumaan tiehensä heti kun silmä vältti tai heilui muuten vaan.

”Onneksi matte on ottanut muistoksi kuvan ketusta kun se oli uusi, mun kaveri Pablo antoi sen mulle. Se on nimittäin nykyään ihan litteä.”

 
”Myös mun panda on laihtunut aika paljon.”

 

”Just ennen lunta mulla oli Pablon kanssa treffit koirapuistossa. Siellä oli myös Oliver, johon Pablo on tutustunut treeneissä. Oliver on pampai. Kiva tyyppi.”

 

Callella on ollut jo kuukausia ihottumaa nivustaipeissa ja korvalehtien sisäpinnalla. Koska edelliset koirani, kaksi russelipoikaa, tulivat allergisiksi kaikelle teolliselle koiranruoalle, päätin jättää Callelta kokonaan pois nappulat, ja aloin antaa sille vain raakaa lihaa, tummaa riisiä ja yhden kanankaulan per päivä. Pikku herkkupaloina Calle sai juustomurun ja porkkanaa sekä silloin tällöin raa’an kananmunan, leipäpalan ja mitä koirille sopivaa nyt sattui olemaan. Iho paranikin parissa viikossa melko hyvin, mutta vein koiran silti lääkäriin, kun oli tullut varattua aika jo silloin pari viikkoa aiemmin.

Ihon raaputusnäytteestä löytyi tulehdussoluja, mutta ei muuta hälyttävää. Eläinlääkäri määräsi kymmenen päivän kuurin tulehduslääkettä ja ruoka-aine-eliminoinnin aloitettavaksi vain yhdellä proteiinilla, peura-peruna nappuloilla, eikä koira saisi kahteen kuukauteen syödä mitään muuta.

Nyt on kulunut viikko ja nivustaipeet näyttävät taas tulehtuneilta lääkekuurista huolimatta. Pitäisikö luottaa omaan kokemukseensa ja jättää nappulat kokonaan pois? Russeleitten allergiaan ei aikoinaan löytynyt muuta selitystä kuin arvelu allergisoitumisesta kuivamuonissa yleisesti olevalle varastopunkille, jota eläinlääkäri nytkin kyllä sanoi olevan melkein kaikissa nappuloissa.

Kävin yhdistyksen kotisivulla katsomassa onko siellä mitään pihakoirien allergioista. Olihan siellä, eikä ollenkaan hyviä uutisia.

”Vuonna 2019 laaditun laajan terveyskyselyn tulosten perusteella voidaan todeta, että allergisten ja allergiaoireista kärsivien koirien määrä populaatiossa on hälyyttävä. Jopa 9% terveyskyselyn koirista kärsii todetusta allergiasta/atopiasta ja allergiaoireista kärsiviä koiria kyselyn koirista on jopa viidennes, 20%. Ongelmana on myös allergisten koirien jalostuskäyttö.”

Callen esivanhempien taustoista allergian suhteen en tiedä mitään, mutta on todella hälyttävä tieto tuo, että jalostukseen käytetään allergisia eli sairaita koiria. Huh-huh.

No Calle, kuuluuko sinulle jotain kivaakin?

”Joo, viime viikolla mulle esiteltiin mun varhaislapsuuden ilmasto-olosuhteita, se on lumi! Mä innostuin siitä melko hirveesti ja vein mun ketunkin nauttimaan siitä.”

 

Myös Calle on oppinut Oton tavoin heittämään pallon etujaloilla takajalkojen välistä, mutta lumessa se ei toimi yhtä hyvin kuin hiekalla tai nurmikolla.

 

”Kun matte pani hienot vaatteet päälle niin mä arvasin että mä ja Otto joudutaan jäämään kotiin. Se lähti hallituksen kokoukseen, mutta ei siis Suomen hallituksen, ja Otto meni heti omaan koriinsa nukkumaan. Mutta arvatkaa mitä, tällä kertaa mä en jäänytkään piippaamaan tuulikaapin oven taakse, olin ihan hiljaa mutta murjotin kyllä. Matte sanoi että se jätti mut kotiin sydän vähän kevyempänä kun mä en jäänyt itkemään.”

”Tää vielä. Yhtenä päivänä kun oltiin metsälenkillä matte huomasi yht’äkkiä että mun suustanihan pilkistikin hiiren häntä. Se nappasi väkisin pois koko hiiren ja heitti sen kauas pusikkoon. Yhtään en ehtinyt maistaa kun se hiiri oli niin jäässä. Arvatkaa harmittiko. Ja mua raavittiin eläinlääkärissä. Ei muuta.”

Ääri-ilmiöitä

 

”Jos haluatte tietää mikä on ääri-ilmiö niin mä voin kertoa. Se olen mä. Mä juoksen lujimpaa, haukun kimeimmin, painin rajuimmin, olen eniten kaikkien kaveri, syön nopeimmin, pussailen kiihkeimmin ja hyppään korkeimmalle. Mä pystyn hyppäämään ilman vauhtia ruokapöydälle ja ikkunalaudalle, miettikää sitä! Matte sanoo että mä olen sähköistetty vietereillä varustettu turbopihis.”

 

Välillä Callen leikit kavereitten kanssa näyttävät vaarallisilta, kun koko hammaskalusto esillä pyöritään hyrränä ja äristään hurjina, mutta Callessa ei ole agressiivisuuden hiventäkään. Kun leikki uhkaa muuttua todeksi, menee muutama sekunti ja kaverukset vetäytyvät erilleen, ja lopuksi Calle käy lipaisemassa vastapuolen suupieltä. Näin Pablo, Kaneli ja Calle risun kimpussa sulassa sovussa.

 

Puutarhakausi on lopuillaan ja menneellä viikolla käytiin panemassa yksi työmaa talviteloille. Ensimmäinen kuvista on heinäkuulta.

 

”Meidän koirapuistoon on tullut sadekatos! Ihmisten ei kannata mennä sinne, siellä on aika vaarallista kun mä ja mun kaverit juostaan ympäri penkkiä ja hypitään eri suuntiin. Mä myös piiloudun penkin taakse vaanimaan ja kun joku lähestyy, mä hyökkään salamana esiin ja sitten juostaan jonossa ympäri koirapuistoa niin että hiekka vaan pöllyää.”

 

”Matte sanoo että meidän perheessä on nykyään kolme hännällistä, se itse, Otto ja mä. Mä nimittäin olen maten häntä, mä seuraan sitä joka paikkaan koko ajan ja haluan tehdä aina samaa mitä sekin tekee ja mun nenä on joka paikassa mihin se koskee. Ja arvatkaa mitä, mulla on oma tunnusbiisi! Mä versioin siinä yhden Anssin biisiä, sen nimi on Riihelä ja se menee näin: ’Mun täytyy juosta näin, mun täytyy juosta näin…’ ”

Ja sitten se tiedotepuoli jos sulla Calle on jotakin.

”On mulla mutta ei kylläkään mitään kivaa, voi olla myöskin järkyttävää jos on hellä sydän. Mä käännän mun korvat taakse päin kun mulle pannaan panta kaulaan, niin mun korva jää usein pannan alle!”

Nämä sinun dramaattiset tiedotteesi alkavat olla iltapäivälehtien tasoa.

”Ja lopuksi mulla on yksi arvoitus. Tää voi kyllä olla melko vaikea.  Lenkillä Oton ja mun hihnat on välillä ihan sekaisin. Kun matte alkaa selvitellä niitä, siltä joskus putoaa hihna maahan. Toinen meistä pysähtyy ja katsoo mattea että hei, sulta putos mun hihna. Toinen meistä ottaa ritolat eikä paljon taakseen vilkuile. Arvatkaa kumpi.”

 

 

Luentosarja rutiinien tärkeydestä

 ”Viime aikoina täällä meillä on muutamankin kerran kuunneltu kun matte luennoi siitä, että rutiinit on tärkeitä erityisesti meille koiranpennuille. Ne tuo jotain struktuuria päivään ja että kaikilla on kivempaa, kun jokainen tietää, mitä tapahtuu ja suunnilleen missä järjestyksessä. Mulla menee nää rutiinit ja struktuurit ihan yli hilseen. Otto osaa ne, maten ei tarvi edes sanoa mitään niin Otto osaa."

"Mä järjestän kyllä joka päivä omiakin struktuureja kaikkiin meidän huoneisiin. Esimerkiksi kirahvi voi olla vessassa, pallo tuulikaapissa, rotta eteisessä, rapu tai pupu maten työhuoneessa, räjähtänyt muumipeikko keittiössä ja panda voi olla ihan missä vaan, kerran se oli suihkuhuoneessakin."

 

 

Kun Otto tuli taloon, sain ystävältäni hänelle tarpeettomaksi jääneen häkin. Siinä oli matkustanut ennen Ottoa monen monituista käppänää. Kun Calle saapui, hankin sille oman häkin, kun Ottoa selvästi rassasi matkustaa samassa häkissä piraijan kanssa.

Sitten kokeilin miten matkustus samassa häkissä sujuisi, ja sehän meni hyvin. Calle ei enää heittäydy sinne pitkin pituuttaan vaan osaa ottaa huomioon sen, että myös Otto tarvitsee tilaa. Niinpä päätin antaa häkin pois ja panin ilmoituksen paikalliseen kirppisryhmään. Calle sai toimia mittatikkuna ilmoituksessa annettujen mittojen lisäksi.

Ei mennyt montakaan minuuttia kun ilmaantui ensimmäinen, joka halusi häkin ja sanoi, että se tulee todella tarpeeseen. Vaihdoimme muutaman viestin ja sovimme hausta. Sitten hän sanoi, että häkki lähtee Romaniaan eläinlääkärin käyttöön, ja sillä pelastetaan monta koiraa ja kissaa varmalta kuolemalta, kun tulee talvi ja pakkaset.

Olin tehnyt häkkiin solumuovista alustan ja ommellut siihen pesua varten irrotettavan pussin, jotka olin ajatellut pitää itselläni, niille on aina käyttöä. Mutta kun kuulin mihin häkki lähtee, muutin mieleni ja vastasin, että ne tulevat häkin mukana.
Voi että tuli hyvä mieli sekä häkin hakijalle että minulle!

"Tässä mä, Calle, poseeraan häkkimainoksessa. Tää oli tehokas mainos, häkki lähti heti."

 

"Yksi Taavi tulee aina koirapuistoon polkupyörällä sen isännän kanssa. Taavi on borderi ja se istuu polkupyörän korissa! Taavin isäntä sanoi, että se tulee aina niin hyvälle tuulelle kun mä tulen koirapuistoon, kun mä olen niin iloinen ja vauhdikas ja panen vipinää koko puiston porukkaan."

 

Callen valveillaoloaika ei enää kulu vain puuhaillessa, vaan se viettää pitkiäkin aikoja katsellen puutarhassa lennähteleviä talitiaisia.

Jos palli on varattuna, patterikin käy.

 
Oton tassun kohdalla näkyy, että lintujen seuraamisen lomassa on tullut puuhailtua vähän muutakin.

”Kerran matte tuli katsomaan, kun mun läheltä kuului kummallista rapinaa, mutta se ei nähnyt mitään ja lähti takaisin töihinsä. Kun se rapina alkoi uudestaan niin matte tuli katsomaan vähän tarkemmin ja huomasi, että mähän olinkin siinä pallilla istuskellessa vähän pureskellut just sopivasti mun kuonon alla olevaa ikkunalistaa.”

”Jos teille sanotaan että voihyvääpäiväätaas, niin mä suosittelen että häivytte paikalta melko nopeasti. Sitten matte pani siihen listaan etikasta ja curryjauheesta tehtyä mössöä ja se maistuu niin pahalta että mä en viitsi enää kaluta sitä.”

Ja lopuksi Calle mahdolliset tiedotteesi, onko niitä?

”Joo, mulla on pari tosi tärkeää. Mä olin toissaviikkoon asti koirapuiston pienten puolen nopein, mutta sitten sinne tuli yksi whippet. Ja toinen, mä täytin toissapäivänä 11 kuukautta, vau! Sen kunniaksi mun satunnaiset ja liian pienet nappula-annokset vaihdettiin pentunappuloista oikeitten koirien nappuloihin, vau!”

 

 

 

Calle mesettää ja Otto käyttäytyy

 

”Joskus kun radiosta tulee hyvä biisi, matte laulaa mukana. Ei siis mitään mattiajateppoa mutta rokkia kyllä. Yhtenä päivänä Otto ja mä loikoiltiin kaikessa rauhassa nojatuolissa niin se alkoi laulamaan vaikka radio oli kiinni, ja mä katoin sitä silmät pyöreenä. Matte sanoi että mä varmaan ihmettelen että onko tää nyt Adele. Mä en sanonut mitään. Sen verran sentään mullakin on älliä päässä.”

”Nyt mä voin sanoa että myöskin matte is back! Se lopetti meidän yhteisen harrastuksen, palleroitten tekemisen, ja sekin on taas täydessä vedossa ja voi kertoa mun ja Oton kuulumisia."

 

 

”Mä en osaa mesettää, kerran kokeilin kun matte kyseli mun ihmissiskolta jotain mausteita ja meni keittiöön tsekkaamaan omansa. jkkkkkmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmmm
Mun ihmissisko mesetti mulle, että jep, tota laatua ei ole.”

”Viime viikolla täällä meillä suunniteltiin ja kokattiin salaisesti herkullista ateriaa ja sitten mentiin mun kaverin Rollen luokse syömään.”

 
”Mä ja Rolle jouduttiin olemaan enimmäkseen ulkona leikkimässä, Otto sai olla sisällä kun se käyttäytyy. Me Rollen kanssa päästiin kyllä välillä sisälle, mutta ei keittiöön. Onneksi Rolle on niin iso että kun mä nousin sen selän päälle mä näin mitä ne söi.”

 

 ”Mun ja Rollen mielestä melko sydämetöntä, vaikka niin ovat olevinaan eläinten ystäviä.” 

”Tossa muutama viikko sitten mulle syntyi sellainen mielipide, että mä voisin toimia pomona täällä meillä, kaikki sujuisi mun kannalta paljon miellyttävämmin eikä mua ohjeistettais koko ajan. Mutta siinä kävi niin että tunnelmat täällä muuttui melko jäätäviksi. Mä mietin asiaa muutaman päivän ja päätin että antaa olla kun alkoi näyttää siltä että matte ei ole kovinkaan neuvottelukykyinen tyyppi.”

”Nyt kun mä olen sen kulkushässäkän jälkeen taas salonkikelpoinen mun elämänpiiri on laajentunut. Voin tavata Rollea ja Pabloa ja mun muita koirapuistokavereita kun en enää hypi kenenkään selkään. Mä olen siis niinku osittain rauhoittunut ja matte sanoo, että tällä erää se riittää, mä olen kuitenkin vielä aika pieni ja että mun on saatava olla se mikä mä olen. Tässä mä ja Spock harrastetaan kuoppapainia.”

 

”Nykyään matte pussailee mua sata kertaa päivässä ja kuiskii mun korvaan jotain lavjuuta myöskin sata kertaa, että oikeastaan meillä kaikilla on nyt paljon kivempaa kuin ennen. Haluatko matte tietää mun elämän filosofian?”

Ilman muuta.

”Se on tää että mä en ole tullut tähän elämään himmailemaan, mä vedän koko ajan täysillä, siis ihan täysillä.”

Sen verran mitä olen tähän mennessä oppinut sinua tuntemaan kuulostaa osuvalta.

 

 

Sokka irti - Calle is back!

 

”Mä tein tänään mun debyytin pihisseurapiireihin Porvoon pihistreffeillä. Superkivaa! Siitä mun kulkusoperaatiosta on vasta kaksi viikkoa ja mattea huolestutti osaanko mä käyttäytyä. Mä olin kaikkien kaveri enkä hyppinyt kenenkään selkään, juostiin vaan ja painittiin. Matte on aivan ekstaasissa.”
 

 

”Arvatkaa mitä, meidän naapuriin on muuttanut kaksi uutta koiranpentua! Tää on Sani, se on käppänä, sama kun mun ihmissiskon Fanni.”

 

”Tää on Nemo, se on volpino. Matte kysyi siltä yhtenä aamuna kohteliaasti että ’Buongiorno, come va?’, mutta se ei vastannut mitään. Se on varmaan vielä niin pieni että se ei osaa puhua.”

”Pane matte tähän se nätti kuva Otosta. Otto on niinku semmoinen pieni runopoika, mä olen enempi se kun sanotaan että naiset rakastuu niihin, siis renttu.”

”Mä saan hienoja toimintaideoita erityisesti puutarhassa, mutta sitten just kun mä olen päässyt hyvään vauhtiin matte ryntää paikalle ja se on sitten siinä. Nää on sellaisia kasvien laatikoita, joissa on nyt syksyllä kaikenlaista matojen ruokaa. No mähän hyppäsin sinne vähän kaivelemaan ja sitten mulle pantiin esteeksi tommoset bambuverhojen palaset. Ne oli ihan helppo kaataa ja jatkaa hommia, mutta noista ämpäreistä mä en selviä. Ihan tyhmää.”

 

"Mä tykkään katsoa niitä videoita, joissa mä vedän tukka putkella puutarhassa. Olenko mä nyt viraali?"

 

No tota sanotaan niin. Onko sulla Calle tällä kertaa tiedotusasioita?

”Yksi vaan mutta tosi tärkeä. Lenkillä ruopasen ainaki viiskyt kertaa, että kaikki tietää että musta tulee tän kulmakunnan kunkku.”

In your dreams, Calle, in your dreams.

 

Yllättäviä käänteitä - bojot pojille

 

Calle on toipunut leikkauksesta käsittämättömän nopeasti eikä myöskään enää yritä tunkea tassuaan kaulan ja kaulurin väliin, vaan on alkuhankaluuksien jälkeen tyytynyt kohtaloonsa ja hyväksynyt kaulurin osaksi elämäänsä. Vain rappujen alas päin kulkeminen on hiukan hankalaa, mutta muutoin elämä sujuu kuten ennenkin. 

"Matte teki mulle semmosen rullan minkä päällä voin pitää mun päätä kun nukun kaulurin kanssa. Tää on hyvä."
 

Otto on suhtautunut toipilaaseen kärsivällisesti eikä ole yhtä hanakasti kuin ennen ollut huomauttamassa jokaisesta pennun tekemästä käytösrikkeestä.

Oton lääkitys on saatu hyvälle tasolle eikä pissatippoja ole enää ilmaantunut makuupaikoille ja lattioille. Callen urosmähnän erittyminen loppui kastraation jälkeen kuin seinään, mutta sitä en osannut odottaa, että loputon ulvominen, läähättäminen, täriseminen ja ulko-ovien raapiminen loppuisi näin pian, mutta niin kävi, ja se on helpottavaa meille kaikille. Myös sisälle merkkaaminen on loppunut, joten tässähän voi alkaa harkita puhtaitten mattojen palauttamista lattioille.

Hyvä pojat!

”Täällä meillä on viime aikoina mietitty koirien temperointieroja. Otto on niinku hidas hämäläinen, mä olen enempi semmosta latinotyyppiä. Mä olen leikkauksen jälkeen taas tosi hyvässä vedossa, ja nyt me vaan odotellaan haavan parantumista että voidaan tavata Rollea, ja sen jonkun testesterminaattoritason laskeutumista että voidaan taas mennä koirapuistoon kuoppia kaivelemaan, mulla on siellä paljon kavereita.”

 

"Nyt me ollaan vaan tehty pitkiä kävelyretkiä, kun mun ei silloin tarvitse pitää kauluria."

 

"Yksi ihana Hanikin kutsui mut kylään, mutta matte sanoi ’Hell no!’ ja sen äänensävystä mä päättelin, että se tarkottaa ’Kiitos kutsusta, mutta tullaan joskus vähän myöhemmin’”.

Onko sulla Calle muuten joitain erityisen mielenkiinnon kohteita?

”On, mua kiinnostaa erityisesti kaikki. Tietysti tytöt vaikka siihen asiaan on kuulemma tulossa muutos. Sitten kaikki äänet ja autot ja varsinkin isot autot, kassit, roskikset ja pusikot. Ja se vielä että mä haluan olla koko ajan siellä missä mattekin on, vaikka se haluaisi olla joskus ihan rauhassa esimerkiksi vessassa. Mä osallistun kaikkeen mitä matte tekee ja seuraan sitä joka paikkaan. Tässä me Oton kanssa autetaan korukuvauksessa.”

 

Ja lopuksi Calle ne tiedotusasiat.

”Meidän sukuun on tullut taas uusi jäsen! Sen nimi on Usko ja se muutti aika lähelle meitä niitten Toivon pikkuveljeksi. Matte sanoi että nythän niiltä puuttuukin enää vaan Rakkaus.”
Kuva Taina Töyräs

 

”Ja se yksi Pekka lähetti mulle kuvan todisteeksi siitä, että parhaat pitää kieltä ulkona. Tää on Paavo. Ei muuta.”
Kuva Pekka Piippo

 

 

 

Edessä tyynempi tulevaisuus?

 

Syksy on tuntunut tänä vuonna tulleen liian aikaisin, on ollut paljon sateisia, kylmiä ja tuulisia päiviä. Taakse ovat jääneet helteiset kesäpäivät, jolloin lenkkeiltiin vain aikaisin aamulla tai myöhään illalla ja käytiin uimassa kavereitten kanssa.
Kuvat Sirkku Sallinen

 

”Viime perjantaina mentiin eläinlääkäriin Johannan luokse. Mut tungettiin johonkin väliin kun olin kuulemma akuutti tapaus. Matte oli niin kiitollinen että se vei Johannalle yhtä semmoista rommiruukkua, jota koirat ei saa syödä. Eikä Johannakaan saa syödä sitä ennen kuin jouluna.”

 
”Ensin mulle pantiin piikki peppuun ja sitten mun päässä kävi sellainen outo humahdus ja mä nukahdin maten syliin ja lopusta mä en muista mitään.”

 

”Kun mä tulin tolkkuihini mun kaulaan oli pantu uimarengas! Pane matte tähän se en tykkää -merkki, se oikein vihaisen näköinen. Kotona mä menin suoraan nukkumaan lämpimän villapeiton alle ja nukuin monta tuntia, välillä avasin silmät ja tsekkasin missä mä oikeen olen.”

 

”Siihen loppui se puheenporina mun kulkusista, mutta onneksi matte otti niistä kuvan muistoksi.”

”Nyt mun pitäis sitte ottaa pari viikkoa tosi rauhallisesti. Matte sanoi että ilman pakkopaitaa se on mun touhutasolla helpommin sanottu kuin tehty, mutta me yritetään.

Arvatkaa mitä! Mä sain Rollelta monta pehmolelua, kaksi tiikeriä, kaksi koiranpentua, hirven, ravun ja karhun. Hirvi on hoideltu, nyt mä työstän rapua. Se on iso ja siinä on kova homma, mutta mä edistyn hyvin. Rolle on tosi reilu kaveri.”

 

”Yhtenä päivänä Pablolla oli mulle ja Otolle yllärit, sonninsudit! Mä voin suositella niitä, ne on tosi herkullisia, kannattaa maistaa. Otto söi omansa hirveän nopeesti, mulla kesti vähän pidempään. Meilläkin on yllärit Pablolle, mutta matte ei ole muistanut ottaa niitä mukaan kun mennään leikkimään Pablon kanssa. Ne on lampaitten korvia. Ne on kanssa maukkaita, voin suositella niitäkin välipalasnäkseiksi. Pablo on tosi reilu kaveri.”
 

”Tää on se mun kaveri Pablo auringonkukkien kanssa. Meillä kotonakin on auringonkukkia.”
Kuva Sirkku Sallinen

 

Mitenkäs Calle se tiedotepuoli?

”Ei muuta kun näytä se kirahvin jalka joka löytyi pusikosta.”

Irti pureskeltu kirahvin jalka tuskin ketään kiinnostaa, mutta olkoon menneeksi.