Callen juhlapäivä

 

Arvatkaa mitä, mä olen ollut tässä elämässä nyt kaksi vuotta ja mullahan olikin tänään synttärit! Mun juhlapäivän ohjelmistossa oli tosi pitkä aamulenkki, koska mä ja Otto saatiin valita reitti.

Kun tultiin kotiin mä ja Otto syötiin juhla-ateria. Mä voin esitellä sen menyyn.

Alkuruokana oli porkkanakeitto, siinä päällä oli jotain heiniä.

 

Sitten matte sanoi että seuraavaksi putsataan paletti. Mä ja Otto oltiin ihan että whaaat??? kun me ollaan oltu siinä käsityksessä että paletti on tanssi. Mutta sehän olikin mustikkasorbetti ja sen päällä oli niinku lunta, mutta oikeesti ne oli kananmunankuoria.

 

Seuraava ruokalaji oli lehmästä tehty tartarpihvi ja porkkanatikkuja, eikä meidän tarvinnutkaan tänä vuonna poikkeuksellisesti lipsiä kananmunaa lattialta. Hyvä matte!

 

Lopuksi saatiin mustikkarahkaa ja omenaa. Mä ja Otto tykättiin kaikista ruokalajeista. Hyvä menyy oli. Me oltiin oikein ilahtuneita.

 

 

 

Se on kesä nyt!

”Näin mä ja Otto vietetään nykyään melkein koko päivä.”

”Mutta arvatkaa mitä, me käytiin eilen uimassa oikeassa järvessä ja mikä ylläri, myös Pablo oli siellä! Ekaksi olin kiinni pitkässä narussa, mutta kun matte huomasi, että mua ei todellakaan kiinnosta mikään muu kuin oikein jättisuurten kuplien tekeminen ja nappaaminen, niin multa otettiin hihna pois.”

”Mähän käyttäydyinkin taas yllättävä hienosti. Tulin aina melkein heti maten luokse kun se kutsui mua, ja vaan yhden kerran juostiin Pablon kanssa ympäri rantapuistoa. Mutta mä voin paljastaa että se oli Pablon vika. Se otti maasta kakkapussin ja lähti kiitämään, ja olihan mun pakko lähteä perään. Matte ja Pablon porukat karjuivat, kaikki muut olivat erittäin iloisia ja ihailivat meidän sulavaa liikehdintää.”

”Voin tunnustaa että mä en aluksi osannut uida, räpiköin vaan samalla tyylillä kuin viime kesänä. Mutta sitten hoksasin, että kun otin vaan ihan rauhallisesti niin mähän pysyinkin pinnalla. Mä uin koiraa ja häntä oli hyvä peräsin tiukoissa käännöksissä ja matte sanoi että mustahan tulikin uimakandidaatti! Pablo ei tykkää uida, se kahlasi mahan puoliväliin asti, mutta kyllä se oppii kun treenataan porukalla. Otto on älyttömän hyvä uimaan, sille heiteltiin keppejä tosi kauas ja se haki ne kaikki.”

 

”Lopuksi mentiin pitkää siltaa pitkin saareen ja terassille nauttimaan virvoittavia juomia.”

 ”Kun tultiin takaisin rannikolle niin sillan vieressä olikin kaksi isoa lintua, ne tuijotti meitä, sähisi ja levitteli siipiiään. Mä olisin mielelläni käynyt moikkaamassa, mutta matte raahasi mut ja Oton hihnasta tosi nopeasti niitten ohi. Matte sanoi, että yksi nokan kopautus vaan niin mulla olis taju kankaalla tai vielä pahempaa. Myös Pablo selvisi siitä vaaratilanteesta ilman vammoja.”

 

”Mä kerron vielä juhannuksesta. Tänä vuonna oli mun elämän toka juhannus, ja me vietettiin se taas Rollen luona maalla. Matte mesetti Rollen emännälle, että mua vähän huolestuttaa että onkohan mulle siellä uima-allas. Rollen emäntä vastasi, että on toki, valmiina on. Juhannus meni samalla tyylillä kuin ennenkin, naiset söivät ja joivat ja nauroivat, me Rollen kanssa painittiin ja juostiin vähän, mutta vaan vähän, kun oli hirveän kuuma päivä. Otto piti herrasmiehenä seuraa naisille. Myös meidän tarjoilut oli oikein herkulliset, oli kanaa ja yhtä sun toista muutakin. Hyvät bileet oli.”
 

 

”Rolle halusi maten syliin, mutta ei pysty ottamaan, se on niin iso.”

Tiedotteita?

”Mä olen enemmän suosiossa hyttysten keskuudessa kuin Otto, tosi tyhmää.”

Calle löytää elämän tarkoituksen

 

”Viime viikolla käytiin yhden Johannan luona rokotuksissa, nyt mä olen tehostunut vuodeksi eteen päin. Johanna kuunteli mun sisälmykset, sydän pompahteli hyvin, pystyn myös hengittämään ja jalat on taipuisat, silmät loistelevat kuin tähdet taivaalla ja hampaat myös. Ja arvatkaa mitä, tällä kertaa mua ei raavittu! Johanna sanoi, että matte on tehnyt ison työn kun mun iho on kuin vauvan peppu. Melko runollista palautetta eläinlääkäriltä vai mitä. Käyttäydyin myöskin erittäin hienosti, siitäkin sain arvosanan ERI. Lopuksi Johanna sanoi että mä olen tosi kiva koira. Matte vastasi että no joo on se nykyään.

Sain myös sellaisen taikaraksun, että kun punkki purasee mua niin PUFF! vaan ja se muuttuu pölyksi!

Sitten haettiin Otto mukaan ja mentiin Rollen luokse maalle ja siellä mä löysin mun Elämän Tarkoituksen. Nappasin hiiren ja söin sen. Matte juoksi mun perässä mutta en todellakaan jäänyt poseeraamaan. Loppupäivä mulla menikin sitten metsästäessä ja hiirikuoppia kaivaessa. Ja Rollen kanssa treenailtiin uusia painiotteita.”

”Rollen emäntä oli valmistautunut mun saapumiseen erittäin huomaavaisesti ja tehnyt mulle uima-altaan! Matte pane tähän sydän.”

 

”Mun on Oton kunniaksi sanottava, että vaikka en melkein koskaan saa sitä mukaan mun painituokioihin, niin kun ollaan koirapuistossa ja joku alkaa kiusata mua, Otto ryntää ihan raivona puolustamaan mua.”

Ikänsä ja rauhallisen olemuksensa ansiosta Oton ei useimmiten tarvitse muuta kuin lähestyä riitapukaria, mutta pari kertaa on ihmisten pitänyt mennä väliin tilanteessa, jossa Calle on joutunut itseään vanhemman koiran epäasiallisen käytöksen uhriksi. Niinpä Otto on katsonut aiheelliseksi ottaa käyttöön kovemmat keinot, jotta viesti menee perille. Molemmilla kerroilla on selvitty ilman fyysisiä vammoja, ja onneksi useimmat koirapuistoilijat ovat koirapuistokelpoista porukkaa.

”Pablon kanssa mulla on edelleen tää vaanimisjuttu, jota kukaan muu mun kaveri ei oikeen tajua. Me tuijotetaan toisiamme tosi pitkään, mä olen lähtökuopissa, ja kun Pablo yhtään liikahtaa mä starttaan ja sitten ollaan molemmat täydessä vauhdissa.”

Onko lyhyitä tiedotteita?

”Joo on, mulla oli yhtenä päivänä pakki vähän sekaisin ja tuli oksu. Matte arveli että olen ulkona napannut suuhun jotain mököä. Mä olen niin nopea että mun ja mökön väliin ei ehdi salamasanterikaan. Ja mulla on taas uusi tosi hyvä kaveri jonka nimeä mä en muista, se on hiileri.”

”Mulla on myös yksi arvoitus, kylläkin aika vaikea.”

No anna tulla, yritetään ratkoa se.

”Mä ja Otto tullaan parkkipaikalta vapaana kotiovelle ja matte tulee perässä. Meillä on vähän erilaiset tyylit, mutta me ollaan kuitenkin ovella yhtä aikaa. Toinen meistä vähän pyörähtelee ja toinen ei. Niin että kumpi on kumpi?”

 

 

Pentuasetuksista vakioasetuksiksi

 

”Mä olen viime aikoina huomattavasti henkistynyt kun olen jo paljon yli vuoden vanha. Teen melkein kaiken melkein heti kun pyydetään, enkä kiroile ja rimpuile kun leikataan kynsiä tai puetaan vaatteita.”

”Meidän sisustuskin on muutettu tälläsistä pentuasetuksista vakioasetuksiksi ja matte sanoi että se kyllä ansaitsee kärsivällisyysmitalin, vaikka mun mielestä mä olen se sankari. Mä en siis enää järsi huonekaluja enkä revi verhoja enkä pissaile sisälle.”

”Kun Otolla on hyvä päivä ja mä en ole sen mielestä luomakunnan alinta kastia, saan oleskella sen kanssa samoilla paikoilla.”

”Arvatkaa mitä, mun luottotilin saldohan onkin taas plussalla! Yhtenä päivänä mentiin ulkoilemaan maalle Rollen luokse. Sain juosta vapaana pellolla ja mähän käyttäydyinkin yllättävän hienosti, tulin nimittäin aina heti porukoitten luokse kun ne kutsui mua.”

”Rollen mutsi sanoi että mä ja Otto ollaan siellä vähän niinku mummolassa, saadaan enemmän herkkuja ja siellä on eri säännöt kun kotona, siis ei oikeen mitään sääntöjä. Mehän hyödynnettiin se tilanne. Saatiin purutikkuja ja ahvenfileitä, ja Otto kävi myöskin kissojen vessassa vähän herkuttelemassa. Rollen luona saa olla joka paikassa, myöskin pöydällä. Tää on yksi Moona. Kotona mä ja Otto ei voida uneksiakaan tollasesta luksuselämästä.”

 

”Kun lähdettiin kotiin mä itkin ainakin kymmenen kilometriä. Kun Rollen mutsi kuuli sen se mesetti että ’Voi Calle, sä voit muuttaa meille. Lenkkeillään, leikitään ja syödään aamusta iltaan.’ Ja sydän perään. Matte sanoi että ei onnistu. Rollen mutsi sanoi myöskin että se on mun asianajaja ja että mulle ei saa olla niin tiukkis, kun mä olen sellainen taiteilijaluonne eikä mun luovuutta saa rajoittaa. Tähän mä yhdyn täydellisin sydämin. Siihen matte sanoi että yksi luova jäsen tässä huushollissa riittää.”

”Yhtenä päivänä matte tarvitsi valolaatikkoa jota sillä ei ole ja otti multa mun lelukorin! En hirveästi tykännyt, kun mulla on vielä pahasti kesken askarteleminen sen parissa, mutta mä sain sen kylläkin onneksi takaisin.”

 

Ja sitten lopputiedote jos vielä on jotakin mielen päällä.

”No mä tiedotan yhden jutun vaikka se on melko surullinen kun mä vammautin maten. Mä nukuin ihan kokonaan ja pelästyin kun matte tulikin pussaamaan mun päätä ja mun pää kopsahti maten nenään ja sitä vähän sattui. Mutta ei tullut verta.”

Tänään on Oton päivä!

”Arvatkaa mitä, meillähän olikin tänään juhlat! Nimittäin Otolla oli synttärit kun se täytti kaksitoista vuotta ja sen kunniaksi me saatiin hienot herkkuateriat. Siinä oli samoja jotain komponentteja ??? mitä me kyllä syödään muutenkin, siis lammasta ja riisiä ja porkkanaa ja possunkorvia, mutta nyt ne ei olleetkaan vaan kasassa meidän kupeissa, ne oli oikeilla ihmisten lautasilla. Sano sä matte ne hienot sanat. Ja kerro myöskin se yksi hassu juttu kun sä sanoit taas sen että hitsi vaikka niin ei saa sanoa.”

 

Te söitte lammastartarin riisipedillä, porkkanatikkuja ja kuivattuja possunkorvalastuja. No, tartarissahan piti olla munankeltuainen, mutta kotona olikin vain yksi kananmuna, ja sekin valitettavasti putosi lattialle.

”Mua ja Ottoa ei haitannut, me pojat vaan lipsittiin se kananmuna lattialta.”

”Otto sai tosi paljon onnitteluja. Mun toinen bestis Pablo lähetti Otolle yläfemman!” 

”Ja yksi iso Cara on ihan rakastunut Ottoon ja lähetti onnittelukuvan. Tässä on Cara ja sen sisko Moona.” 

 

Kun Otto tuli taloon, ymmärsin pian saaneeni aivan erityisen koiran. Päivääkään ei mene, ettenkö tuntisi suurta iloa ja kiitollisuutta maailman parhaasta Otosta. Tässä muutama kuva Oton ensimmäisistä kuukausista kanssani.

 Paljon onnea ja pitkää ikää, Otto rakas! 

Muistikatkoksia ja pyyteetöntä auttamisenhalua

”Jos haluatte tietää miten mun päivät alkaa niin mä voin kertoa. Kun mä herään mä jään mun koriin pitkäksi aikaa loikoilemaan ja pureskelemaan sitä koria. Se on jo yläreunasta melko ilmava. Sitten me käydään lenkillä ja sitten syödään! Mulla on aina nälkä ja matte sanoo että siksi kun mulla on niin korkea polttoainekulutus. Mä en syö nykyään mitään tehtaassa tehtyä kun mulle tulee siitä punaisia näppylöitä. Mä syön raakaa lihaa ja matte keittää mulle riisiä ja perunoita. Sitten vielä porkkanoita, omenaa, kurkkua, leipää, juustoa, kananmunia... Otto syö myöskin tomaattia, mä en syö. Matte sanoi että tosimiehet ei syö pupunruokaa.” (toim.huom. Ei todellakaan sanonut.)

"Tässä mä suoritan hedelmien laatutarkastusta."

 

”Kun matte on työhuoneessa sitoutunut pöydänjalkaan niin se ei aina huomaa että mullahan onkin kakkahätä. Sitten on pakko kakata sisälle, mutta siitä matte on kiitollinen, että mä kakkaan aina samaan paikkaan maton reunalle, kun siitä kakka on helppo pestä pois.”

 

”Mulla on vähän huono muisti. Se ilmestyy silleen että kun mulle on sanottu joku asia kymmenen kertaa, maten mielestä sata kertaa, ja mä osaan sen jo niin sitten mä yhtäkkiä en muistakaan sitä. Mutta siitäkin se on kiitollinen kun mä olen niin ahkera ja autan sitä kaikissa kotihommissa. Tässä me pestään tollasta reikää.”

 

”Mä autoin myös vessan pesemisessä.”

”Tässä mä tutkin vähän näitä työkaluja kun me korjataan yhden taulun kiinnitystä.”

”Musta on hitsin iso apu myös siivoamisessa, siinä mä olen ihan korvaamaton. Matte sanoi että ei saa sanoa hitsi, mutta se sanoo kyllä itekkin. Matte on varmaan aivan häikäistynyt kun sillä niin ahkera apulainen.”

Ja sitten mahdolliset tiedotteet.

”Mun pieni henki höyryää kun mä haukun pakkasessa. Ja mä olen ruvennut tekemään ilmakuplia myöskin vesikupissa. Ei muuta.”

 

 

 

Metamorfoosi mönkijästä formulaksi

”Mä olen ollut tässä elämässä kaksi joulua ja uutta vuotta. Ekana jouluna mä näin maten ja se näki mut ekaa kertaa. Mä nukahdin sen syliin ja se valitsi mut. Matte sai myöskin valita mun nimen kahdesta vaihtoehdosta ja musta tuli C’mon Let’s Dance kun matelle tuli heti mieleen yksi hyvä biisi.” 

https://www.youtube.com/watch?v=VbD_kBJc_gI

”Mä osasin kuulemma vaan mönkiä, eikä se ollut kovin kauaskantoinen tyyli. Nyt mun toka joulu oli omassa kodissa Oton ja maten luona eikä mua enää ole voittanut kuin yksi whippet.”

”Mä olen erittäin kiinnostunut urheilusta ja erityisesti hiihdosta, siihen mä tunnen sukulaissieluisuutta kun siinä sujahdellaan sinne tänne tosi nopeesti. Tässä me katsellaan ampumahiihtoa, tai siis mä katselen. Mä hyppäsin jalkapallille ja siitä peruutin syliin peppu edellä ja sit vaan heittäydyin taakse päin. Toimii. Matelle tuli sellainen flash back, että pienenähän Otto heittäytyi sylissä ihan samalla tekniikalla taakse päin satavarmana että kyllä matte ottaa kiinni. Se ottaa aina, vaikka joskus se vähän kärsii kun mun pää kopsahtaa sen nenään.”

”Joulu on kyllä kivaa aikaa mutta kiireistä ja se sopii mulle. Mä ja Otto ollaan autettu mattea kaikissa jouluhommissa paitsi siivoamisessa.”

 

 ”Se vaan oli vähän tyhmää kun musta ja Otosta otettiin kuvia joulutervehdystä varten, me meinattiin hyytyä ihan kokonaan.”

 

”Nää on tonttuja, jos ette tunnista. Niillä on kuriiripalvelu ja ne tuo ja vie lahjoja. Toi joka istuu on Otto, toi joka ei istu olen mä, jos ette myöskään meitä tunnista.”

 

 ”Me saatiin paljon lahjoja, sekä leluja että herkkuja. Pippuri-mantelisuklaa oli kylläkin vaan matelle ja se söi sen heti ettei me vaan vahingossa syödä sitä kun suklaa on vaarallista koirille.”

 

”Mun rakas kirahvinjalka on taas ollut kadoksissa, mutta joulusiivouksessa se löytyikin yhden kaapin alta!”

 

”Jos multa kysytään mun eka vuosi täällä omassa kodissa on mennyt hyvin. Jos matelta kysytään niin sillä voi olla jotain huomauttamista. Nyt vaan eteenpäin ja hyvää tätä vuotta kaikille!”