Sokka irti - Calle is back!

 

”Mä tein tänään mun debyytin pihisseurapiireihin Porvoon pihistreffeillä. Superkivaa! Siitä mun kulkusoperaatiosta on vasta kaksi viikkoa ja mattea huolestutti osaanko mä käyttäytyä. Mä olin kaikkien kaveri enkä hyppinyt kenenkään selkään, juostiin vaan ja painittiin. Matte on aivan ekstaasissa.”
 

 

”Arvatkaa mitä, meidän naapuriin on muuttanut kaksi uutta koiranpentua! Tää on Sani, se on käppänä, sama kun mun ihmissiskon Fanni.”

 

”Tää on Nemo, se on volpino. Matte kysyi siltä yhtenä aamuna kohteliaasti että ’Buongiorno, come va?’, mutta se ei vastannut mitään. Se on varmaan vielä niin pieni että se ei osaa puhua.”

”Pane matte tähän se nätti kuva Otosta. Otto on niinku semmoinen pieni runopoika, mä olen enempi se kun sanotaan että naiset rakastuu niihin, siis renttu.”

”Mä saan hienoja toimintaideoita erityisesti puutarhassa, mutta sitten just kun mä olen päässyt hyvään vauhtiin matte ryntää paikalle ja se on sitten siinä. Nää on sellaisia kasvien laatikoita, joissa on nyt syksyllä kaikenlaista matojen ruokaa. No mähän hyppäsin sinne vähän kaivelemaan ja sitten mulle pantiin esteeksi tommoset bambuverhojen palaset. Ne oli ihan helppo kaataa ja jatkaa hommia, mutta noista ämpäreistä mä en selviä. Ihan tyhmää.”

 

"Mä tykkään katsoa niitä videoita, joissa mä vedän tukka putkella puutarhassa. Olenko mä nyt viraali?"

 

No tota sanotaan niin. Onko sulla Calle tällä kertaa tiedotusasioita?

”Yksi vaan mutta tosi tärkeä. Lenkillä ruopasen ainaki viiskyt kertaa, että kaikki tietää että musta tulee tän kulmakunnan kunkku.”

In your dreams, Calle, in your dreams.

 

Yllättäviä käänteitä - bojot pojille

 

Calle on toipunut leikkauksesta käsittämättömän nopeasti eikä myöskään enää yritä tunkea tassuaan kaulan ja kaulurin väliin, vaan on alkuhankaluuksien jälkeen tyytynyt kohtaloonsa ja hyväksynyt kaulurin osaksi elämäänsä. Vain rappujen alas päin kulkeminen on hiukan hankalaa, mutta muutoin elämä sujuu kuten ennenkin. 

"Matte teki mulle semmosen rullan minkä päällä voin pitää mun päätä kun nukun kaulurin kanssa. Tää on hyvä."
 

Otto on suhtautunut toipilaaseen kärsivällisesti eikä ole yhtä hanakasti kuin ennen ollut huomauttamassa jokaisesta pennun tekemästä käytösrikkeestä.

Oton lääkitys on saatu hyvälle tasolle eikä pissatippoja ole enää ilmaantunut makuupaikoille ja lattioille. Callen urosmähnän erittyminen loppui kastraation jälkeen kuin seinään, mutta sitä en osannut odottaa, että loputon ulvominen, läähättäminen, täriseminen ja ulko-ovien raapiminen loppuisi näin pian, mutta niin kävi, ja se on helpottavaa meille kaikille. Myös sisälle merkkaaminen on loppunut, joten tässähän voi alkaa harkita puhtaitten mattojen palauttamista lattioille.

Hyvä pojat!

”Täällä meillä on viime aikoina mietitty koirien temperointieroja. Otto on niinku hidas hämäläinen, mä olen enempi semmosta latinotyyppiä. Mä olen leikkauksen jälkeen taas tosi hyvässä vedossa, ja nyt me vaan odotellaan haavan parantumista että voidaan tavata Rollea, ja sen jonkun testesterminaattoritason laskeutumista että voidaan taas mennä koirapuistoon kuoppia kaivelemaan, mulla on siellä paljon kavereita.”

 

"Nyt me ollaan vaan tehty pitkiä kävelyretkiä, kun mun ei silloin tarvitse pitää kauluria."

 

"Yksi ihana Hanikin kutsui mut kylään, mutta matte sanoi ’Hell no!’ ja sen äänensävystä mä päättelin, että se tarkottaa ’Kiitos kutsusta, mutta tullaan joskus vähän myöhemmin’”.

Onko sulla Calle muuten joitain erityisen mielenkiinnon kohteita?

”On, mua kiinnostaa erityisesti kaikki. Tietysti tytöt vaikka siihen asiaan on kuulemma tulossa muutos. Sitten kaikki äänet ja autot ja varsinkin isot autot, kassit, roskikset ja pusikot. Ja se vielä että mä haluan olla koko ajan siellä missä mattekin on, vaikka se haluaisi olla joskus ihan rauhassa esimerkiksi vessassa. Mä osallistun kaikkeen mitä matte tekee ja seuraan sitä joka paikkaan. Tässä me Oton kanssa autetaan korukuvauksessa.”

 

Ja lopuksi Calle ne tiedotusasiat.

”Meidän sukuun on tullut taas uusi jäsen! Sen nimi on Usko ja se muutti aika lähelle meitä niitten Toivon pikkuveljeksi. Matte sanoi että nythän niiltä puuttuukin enää vaan Rakkaus.”
Kuva Taina Töyräs

 

”Ja se yksi Pekka lähetti mulle kuvan todisteeksi siitä, että parhaat pitää kieltä ulkona. Tää on Paavo. Ei muuta.”
Kuva Pekka Piippo

 

 

 

Edessä tyynempi tulevaisuus?

 

Syksy on tuntunut tänä vuonna tulleen liian aikaisin, on ollut paljon sateisia, kylmiä ja tuulisia päiviä. Taakse ovat jääneet helteiset kesäpäivät, jolloin lenkkeiltiin vain aikaisin aamulla tai myöhään illalla ja käytiin uimassa kavereitten kanssa.
Kuvat Sirkku Sallinen

 

”Viime perjantaina mentiin eläinlääkäriin Johannan luokse. Mut tungettiin johonkin väliin kun olin kuulemma akuutti tapaus. Matte oli niin kiitollinen että se vei Johannalle yhtä semmoista rommiruukkua, jota koirat ei saa syödä. Eikä Johannakaan saa syödä sitä ennen kuin jouluna.”

 
”Ensin mulle pantiin piikki peppuun ja sitten mun päässä kävi sellainen outo humahdus ja mä nukahdin maten syliin ja lopusta mä en muista mitään.”

 

”Kun mä tulin tolkkuihini mun kaulaan oli pantu uimarengas! Pane matte tähän se en tykkää -merkki, se oikein vihaisen näköinen. Kotona mä menin suoraan nukkumaan lämpimän villapeiton alle ja nukuin monta tuntia, välillä avasin silmät ja tsekkasin missä mä oikeen olen.”

 

”Siihen loppui se puheenporina mun kulkusista, mutta onneksi matte otti niistä kuvan muistoksi.”

”Nyt mun pitäis sitte ottaa pari viikkoa tosi rauhallisesti. Matte sanoi että ilman pakkopaitaa se on mun touhutasolla helpommin sanottu kuin tehty, mutta me yritetään.

Arvatkaa mitä! Mä sain Rollelta monta pehmolelua, kaksi tiikeriä, kaksi koiranpentua, hirven, ravun ja karhun. Hirvi on hoideltu, nyt mä työstän rapua. Se on iso ja siinä on kova homma, mutta mä edistyn hyvin. Rolle on tosi reilu kaveri.”

 

”Yhtenä päivänä Pablolla oli mulle ja Otolle yllärit, sonninsudit! Mä voin suositella niitä, ne on tosi herkullisia, kannattaa maistaa. Otto söi omansa hirveän nopeesti, mulla kesti vähän pidempään. Meilläkin on yllärit Pablolle, mutta matte ei ole muistanut ottaa niitä mukaan kun mennään leikkimään Pablon kanssa. Ne on lampaitten korvia. Ne on kanssa maukkaita, voin suositella niitäkin välipalasnäkseiksi. Pablo on tosi reilu kaveri.”
 

”Tää on se mun kaveri Pablo auringonkukkien kanssa. Meillä kotonakin on auringonkukkia.”
Kuva Sirkku Sallinen

 

Mitenkäs Calle se tiedotepuoli?

”Ei muuta kun näytä se kirahvin jalka joka löytyi pusikosta.”

Irti pureskeltu kirahvin jalka tuskin ketään kiinnostaa, mutta olkoon menneeksi.