Calle juhlii ja käy lääkärissä

 

Calle saavutti viime viikolla yhden vuoden kunnioitettavan iän, ja sen kunniaksi yritettiin ottaa hieno synttärikuva. Yritykseksi jäi, joko kuono työntyi kohti kameraa tai koira oli valmiina painumaan tiehensä heti kun silmä vältti tai heilui muuten vaan.

”Onneksi matte on ottanut muistoksi kuvan ketusta kun se oli uusi, mun kaveri Pablo antoi sen mulle. Se on nimittäin nykyään ihan litteä.”

 
”Myös mun panda on laihtunut aika paljon.”

 

”Just ennen lunta mulla oli Pablon kanssa treffit koirapuistossa. Siellä oli myös Oliver, johon Pablo on tutustunut treeneissä. Oliver on pampai. Kiva tyyppi.”

 

Callella on ollut jo kuukausia ihottumaa nivustaipeissa ja korvalehtien sisäpinnalla. Koska edelliset koirani, kaksi russelipoikaa, tulivat allergisiksi kaikelle teolliselle koiranruoalle, päätin jättää Callelta kokonaan pois nappulat, ja aloin antaa sille vain raakaa lihaa, tummaa riisiä ja yhden kanankaulan per päivä. Pikku herkkupaloina Calle sai juustomurun ja porkkanaa sekä silloin tällöin raa’an kananmunan, leipäpalan ja mitä koirille sopivaa nyt sattui olemaan. Iho paranikin parissa viikossa melko hyvin, mutta vein koiran silti lääkäriin, kun oli tullut varattua aika jo silloin pari viikkoa aiemmin.

Ihon raaputusnäytteestä löytyi tulehdussoluja, mutta ei muuta hälyttävää. Eläinlääkäri määräsi kymmenen päivän kuurin tulehduslääkettä ja ruoka-aine-eliminoinnin aloitettavaksi vain yhdellä proteiinilla, peura-peruna nappuloilla, eikä koira saisi kahteen kuukauteen syödä mitään muuta.

Nyt on kulunut viikko ja nivustaipeet näyttävät taas tulehtuneilta lääkekuurista huolimatta. Pitäisikö luottaa omaan kokemukseensa ja jättää nappulat kokonaan pois? Russeleitten allergiaan ei aikoinaan löytynyt muuta selitystä kuin arvelu allergisoitumisesta kuivamuonissa yleisesti olevalle varastopunkille, jota eläinlääkäri nytkin kyllä sanoi olevan melkein kaikissa nappuloissa.

Kävin yhdistyksen kotisivulla katsomassa onko siellä mitään pihakoirien allergioista. Olihan siellä, eikä ollenkaan hyviä uutisia.

”Vuonna 2019 laaditun laajan terveyskyselyn tulosten perusteella voidaan todeta, että allergisten ja allergiaoireista kärsivien koirien määrä populaatiossa on hälyyttävä. Jopa 9% terveyskyselyn koirista kärsii todetusta allergiasta/atopiasta ja allergiaoireista kärsiviä koiria kyselyn koirista on jopa viidennes, 20%. Ongelmana on myös allergisten koirien jalostuskäyttö.”

Callen esivanhempien taustoista allergian suhteen en tiedä mitään, mutta on todella hälyttävä tieto tuo, että jalostukseen käytetään allergisia eli sairaita koiria. Huh-huh.

No Calle, kuuluuko sinulle jotain kivaakin?

”Joo, viime viikolla mulle esiteltiin mun varhaislapsuuden ilmasto-olosuhteita, se on lumi! Mä innostuin siitä melko hirveesti ja vein mun ketunkin nauttimaan siitä.”

 

Myös Calle on oppinut Oton tavoin heittämään pallon etujaloilla takajalkojen välistä, mutta lumessa se ei toimi yhtä hyvin kuin hiekalla tai nurmikolla.

 

”Kun matte pani hienot vaatteet päälle niin mä arvasin että mä ja Otto joudutaan jäämään kotiin. Se lähti hallituksen kokoukseen, mutta ei siis Suomen hallituksen, ja Otto meni heti omaan koriinsa nukkumaan. Mutta arvatkaa mitä, tällä kertaa mä en jäänytkään piippaamaan tuulikaapin oven taakse, olin ihan hiljaa mutta murjotin kyllä. Matte sanoi että se jätti mut kotiin sydän vähän kevyempänä kun mä en jäänyt itkemään.”

”Tää vielä. Yhtenä päivänä kun oltiin metsälenkillä matte huomasi yht’äkkiä että mun suustanihan pilkistikin hiiren häntä. Se nappasi väkisin pois koko hiiren ja heitti sen kauas pusikkoon. Yhtään en ehtinyt maistaa kun se hiiri oli niin jäässä. Arvatkaa harmittiko. Ja mua raavittiin eläinlääkärissä. Ei muuta.”

Ääri-ilmiöitä

 

”Jos haluatte tietää mikä on ääri-ilmiö niin mä voin kertoa. Se olen mä. Mä juoksen lujimpaa, haukun kimeimmin, painin rajuimmin, olen eniten kaikkien kaveri, syön nopeimmin, pussailen kiihkeimmin ja hyppään korkeimmalle. Mä pystyn hyppäämään ilman vauhtia ruokapöydälle ja ikkunalaudalle, miettikää sitä! Matte sanoo että mä olen sähköistetty vietereillä varustettu turbopihis.”

 

Välillä Callen leikit kavereitten kanssa näyttävät vaarallisilta, kun koko hammaskalusto esillä pyöritään hyrränä ja äristään hurjina, mutta Callessa ei ole agressiivisuuden hiventäkään. Kun leikki uhkaa muuttua todeksi, menee muutama sekunti ja kaverukset vetäytyvät erilleen, ja lopuksi Calle käy lipaisemassa vastapuolen suupieltä. Näin Pablo, Kaneli ja Calle risun kimpussa sulassa sovussa.

 

Puutarhakausi on lopuillaan ja menneellä viikolla käytiin panemassa yksi työmaa talviteloille. Ensimmäinen kuvista on heinäkuulta.

 

”Meidän koirapuistoon on tullut sadekatos! Ihmisten ei kannata mennä sinne, siellä on aika vaarallista kun mä ja mun kaverit juostaan ympäri penkkiä ja hypitään eri suuntiin. Mä myös piiloudun penkin taakse vaanimaan ja kun joku lähestyy, mä hyökkään salamana esiin ja sitten juostaan jonossa ympäri koirapuistoa niin että hiekka vaan pöllyää.”

 

”Matte sanoo että meidän perheessä on nykyään kolme hännällistä, se itse, Otto ja mä. Mä nimittäin olen maten häntä, mä seuraan sitä joka paikkaan koko ajan ja haluan tehdä aina samaa mitä sekin tekee ja mun nenä on joka paikassa mihin se koskee. Ja arvatkaa mitä, mulla on oma tunnusbiisi! Mä versioin siinä yhden Anssin biisiä, sen nimi on Riihelä ja se menee näin: ’Mun täytyy juosta näin, mun täytyy juosta näin…’ ”

Ja sitten se tiedotepuoli jos sulla Calle on jotakin.

”On mulla mutta ei kylläkään mitään kivaa, voi olla myöskin järkyttävää jos on hellä sydän. Mä käännän mun korvat taakse päin kun mulle pannaan panta kaulaan, niin mun korva jää usein pannan alle!”

Nämä sinun dramaattiset tiedotteesi alkavat olla iltapäivälehtien tasoa.

”Ja lopuksi mulla on yksi arvoitus. Tää voi kyllä olla melko vaikea.  Lenkillä Oton ja mun hihnat on välillä ihan sekaisin. Kun matte alkaa selvitellä niitä, siltä joskus putoaa hihna maahan. Toinen meistä pysähtyy ja katsoo mattea että hei, sulta putos mun hihna. Toinen meistä ottaa ritolat eikä paljon taakseen vilkuile. Arvatkaa kumpi.”