perjantai 11. helmikuuta 2022

Muistikatkoksia ja pyyteetöntä auttamisenhalua


”Jos haluatte tietää miten mun päivät alkaa niin mä voin kertoa. Kun mä herään mä jään mun koriin pitkäksi aikaa loikoilemaan ja pureskelemaan sitä koria. Se on jo yläreunasta melko ilmava. Sitten me käydään lenkillä ja sitten syödään! Mulla on aina nälkä ja matte sanoo että siksi kun mulla on niin korkea polttoainekulutus. Mä en syö nykyään mitään tehtaassa tehtyä kun mulle tulee siitä punaisia näppylöitä. Mä syön raakaa lihaa ja matte keittää mulle riisiä ja perunoita. Sitten vielä porkkanoita, omenaa, kurkkua, leipää, juustoa, kananmunia... Otto syö myöskin tomaattia, mä en syö. Matte sanoi että tosimiehet ei syö pupunruokaa.” (toim.huom. Ei todellakaan sanonut.)




"Tässä mä suoritan hedelmien laatutarkastusta."


 

”Kun matte on työhuoneessa sitoutunut pöydänjalkaan niin se ei aina huomaa että mullahan onkin kakkahätä. Sitten on pakko kakata sisälle, mutta siitä matte on kiitollinen, että mä kakkaan aina samaan paikkaan maton reunalle, kun siitä kakka on helppo pestä pois.”


 

”Mulla on vähän huono muisti. Se ilmestyy silleen että kun mulle on sanottu joku asia kymmenen kertaa, maten mielestä sata kertaa, ja mä osaan sen jo niin sitten mä yhtäkkiä en muistakaan sitä. Mutta siitäkin se on kiitollinen kun mä olen niin ahkera ja autan sitä kaikissa kotihommissa. Tässä me pestään tollasta reikää.”


 

”Mä autoin myös vessan pesemisessä.”



”Tässä mä tutkin vähän näitä työkaluja kun me korjataan yhden taulun kiinnitystä.”



”Musta on hitsin iso apu myös siivoamisessa, siinä mä olen ihan korvaamaton. Matte sanoi että ei saa sanoa hitsi, mutta se sanoo kyllä itekkin. Matte on varmaan aivan häikäistynyt kun sillä niin ahkera apulainen.



Ja sitten mahdolliset tiedotteet.

”Mun pieni henki höyryää kun mä haukun pakkasessa. Ja mä olen ruvennut tekemään ilmakuplia myöskin vesikupissa. Ei muuta.”

 

 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti