”Välillä mun rintaa korventaa semmoinen selittämätön kaipuu kun ollaan tavattu koirapuistossa tyttöjä, leikatut pojatkin käy, kun jos kerran ne ei haise pojilta, niitten on pakko olla tyttöjä. Matte sanoo, että silloin mä kuulostan koko kotimatkan pieneltä sudenpennulta.”
”Arvatkaa mitä! Matte on ollut aivan hepnaadilla lyöty viimeaikaisten tapahtumien johdosta. Nimittäin kun me tullaan lenkiltä Otto ja mä hypätään penkille, siinä maten on helppo puhdistaa meidän tassut ja maha. Otolta otetaan hihna pois, mutta mun hihna kierretään kaiteen ympärille, kun mulle on saattanut tulla mieleen lähteä livohkaan kesken kaiken.”
”Yhtenä päivänä tultiin asioilta ja matella oli kaksi painavaa kassia, niin Otto sai mennä vapaana autolta kotiovelle, melkein aina se saa. Matte kokeili päästää mutkin vapaaksi, ja mähän sitten kipitin Oton perässä suoraan ovelle. Vähänkö se hämmästyi.”
”Sitten
me hypättiin penkille, ja matte oli niin vaikuttunut mun
suorituksesta, että otti multakin hihnan pois kun alettiin puhdistaa
tassuja. Siinä mä seistä törötin niin kuin aikamiehet, ja johan
alkoi namiautomaatti toimia kun päästiin tuulikaappiin.”
”Myöskin ekan kerran ikinä mä pudotin roskiksesta ottamani paperitollon, kun matte sanoi ’ei ota’. Täällä on siksi ollut oikein juhlalliset tunnelmat monta päivää. Hyvä mä!”
”Mä olen
ekan kerran mun elämässä käynyt Oton kanssa oikeassa isossa
mustikkametsässä. Siellä oli niin ihmeellistä ja jännittävää,
että mun pää meni vähän sekaisin, tai oikeastaan aika paljon. Mä
olisin vaan halunnut juosta koko ajan eri suuntiin ja haistella
kaikkea.”
Olisko sulla, Calle, vielä joku viime päivien ylevään tunnelmaan sopiva lyhyt tiedote?
”Joo on mulla ne pari kakkajuttua.”
Jos nyt et kuiten…
”Mä
sanon! Oton ja mun
kakka on ihan mustaa!
Ja toka tiedote, mä edelleenkin nostan jalkaa kun mä kakkaan. Kakka
osuu joskus mun
jalkaan.
Maten mielestä huono idea, mun mielestä tosi näyttävää.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti