Mopataan taas

 

"Montako kertaa päivässä koiranpentu pissii? 5? 10? 15? En ole tullut laskeneeksi, mutta monta. Vaikka yritän olla kuinka tarkkana ja viedä Oton ulos heti, kun pyöriminen ja nuuskiminen alkaa, se on enimmäkseen nopeampi toimissaan kuin minä. Ulos mennään tietysti aina ruokailun ja leikkituokion jälkeen ja unilta herätessä, mutta pikku lirauksia tulee epäsäännöllisesti ja odottamattomina hetkinä. 

Enimmäkseen liraukset osuvat oikeille paikoilleen eli sanomalehdille, mutta kyllä lätäkköjä löytyy satunnaisesti mistä sattuu. Aamulla sängystä noustessa kannattaa olla tarkkana, mihin jalkansa asettelee, ellei halua unisukkapyykille. 

Aluksi Otto söi keittiössä, nyt sen ruokapaikka on olohuoneessa nojatuolin takana. Sieltä alkoi löytyä sekä lätäköitä että pökäleitä. Parin päivän kuluttua ruokapaikka siirtyi makuuhuoneen kauimmaiseen nurkkaan, jota myös on käytetty vessana. Oletuksena on, että osumat tulevat yhä useammin oikeille paikoilleen, kun koira ei mielellään tee tarpeitaan sinne missä se syö. Ulkona sanon aina ”pissa”, kun pentu kyykistyy tarpeilleen. Saattaa koittaa sekin kaunis päivä, kun se tekee tarpeensa pyynnöstä esim. silloin, kun on 25 astetta pakkasta tai sataa kaatamalla, enkä ainakaan minä viitsi pyöriä ulkona aamu- tai iltapimeässä vähissä vaatteissa kymmentä minuuttia pidempään. 

Sumo on tasan mun kaveri! Se on kova painimaan, mutta mä voitin sen!"

Calle täytti eilen neljätoista viikkoa ja on ehtinyt jo saada koko joukon kavereita, isoja ja pieniä. Eilen käytiin taas koirapuistossa, jossa ensin oli vain yksi iso koira, Halla. Sitten tuli kaksi lisää, ja kun isoja koiria oli lopulta paikalla kuusi, alkoi meno niitten kesken olla sen verran hurjaa, että päätimme lähteä kotiin.

Olin tietysti etukäteen jutellut kaikkien koiranomistajien kanssa varmistuakseni siitä, että Calle on turvassa isojen kavereitten joukossa, mutta kun kokoero on suuri, leikin tiimellyksessä voi pienelle silti käydä huonosti.

Kaikki kuusi, Halla, Kaapo, Kauko, Hertta, Hilma ja Bertta, olivat lauantaiaamun vakiotreffeillään, ja suhtautuivat pentuun tosi nätisti. Vain alle vuoden ikäinen Bertta piti välillä panna hihnaan kiinni. Otto puuhaili omiaan kuten aina, mutta Calle oli innokas tutustumaan jokaiseen ja osasi tarpeen tullen vikkelästi väistellä isompiaan.