Ruoka-asiaa

 
Seitsemänteen ikävuoteensa asti russelini Hauke ja Pauhu söivät kaupan koiranruokia, koirille sopivia kotiruoan tähteitä ja hapanmaitotuotteita. Sitten aivan yhtäkkiä ja yhtä aikaa molemmat tulivat allergisiksi kaikelle teollisesti valmistetulle koiranruoalle. Tassujen iho oli auki vähän väliä, korvat kutisivat, molemmat oksensivat pian ruokailun jälkeen, ja lopulta ne lähestyivät kuppejaan epäröiden tai kieltäytyivät kokonaan syömästä.

Kun oli kokeiltu kaikki mahdolliset vain eläinlääkärin kautta saadut erikoisnappulat ja toinen koirista oli tuomittu elinikäiselle antibioottikuurille tulehdusten estämiseksi, aloin etsiä tietoa vaihtoehdoista tehdasruoalle. Olin siihen asti ajatellut, että muutoin kuin valmisruoalla on vaikea taata, että koirat saavat ravinnostaan kaiken tarvitsemansa.

Elettiin 2000 -luvun alkua, eikä silloin vielä koirien raakaruokinnasta juurikaan puhuttu. Netistä etsimällä löysin yrjölänpuuron ja raa'an lihan ja aloin tajuta, että itse valmistetulla ruoalla on mahdollista jäljitellä luonnossa elävien koiraeläinten ruokavaliota ja tarjota vähän enemmällä vaivannäöllä omille koirilleen herkullista ja täysipainoista ravintoa edullisesti. Siitä lähtien keittiössä oli kerran kuukaudessa koiranruoanvalmistuslinja. Haudutin uunissa puuron ja siihen sekoitetun porkkanaraasteen, ja pakkasin kahden pienen koiran kerta-annokset puuroa ja raakaa lihaa pakasterasioihin, eikä kuukauteen tarvinnut miettiä mitä ne söisivät. Illalla vain piti muistaa ottaa seuraavan päivän annos sulamaan jääkaappiin.

Kuin taikaiskusta, kirjaimellisesti yhdessä yössä, alkoivat kaikki vaivat hävitä, lääkitys saatettiin lopettaa ja ruoka maittoi taas. Lorautin joskus Hauken ja Pauhun ruokakuppeihin jotain käsillä olevaa ruokaöljyä, Otolle ryhdyin heti alussa antamaan kalanmaksaöljyä. Siinä on runsaasti A-, D- ja E -vitamiineja, jotka ovat tärkeitä pennun luuston ja hampaitten kehittymisen kannalta ja takaavat ihon hyvän kunnon.

Jokin aika sitten luin jostakin, että pennulle kannattaa syöttää monia erilaisia ruokia, jotta sen vatsan bakteerikanta tulee monipuoliseksi eikä vatsa reagoi niin herkästi kaikenlaiseen outoonkaan, mitä pentu saattaa panna suuhunsa.

Otto aloitti osittaisen barffaamisen heti saavuttuaan kotiin, samoin Calle, jonka maistelumenu on ehtinyt tulla jo aika mittavaksi.

- pentunappulat
- raaka liha: nauta, hevonen, possu, peura, kana
- pikkuruiset nakinpalat, keitetty possunsydän, kuivatut muikut, savustetut poron luut
- juusto, ruisleipä, kauraleipä, raaka ja paistettu kananmuna, murskattu kananmunakuori, mandariini, omena, banaani, mustikat, kuivatut karpalot, porkkana, kurkku, pakasteherne ja -maissi
- piimä, rahka, maustamaton jogurtti
- jäniksen papanat

Yrjölänpuurosta olen luopunut kokonaan. Lisäravinteina molemmat saavat päivittäin pikku lorauksen kala/kasvisöljyä, Calle saa vitamiinitabletin ja Otto nivelten kuntoa tukevan vitamiinitabletin.

Callella ei tällä kertaa olekaan muuta asiaa kuin tämä:

”Tää järsiminen on mun juttu.”

”On mulla toinenkin asia. Arvatkaa mitä. Matte sanoi, että musta on viime aikoina tullut erittäin edistyksellinen. Olen edistynyt pitämään jumpperin päällä koko automatkan ajan ja jättämään maten housunlahkeet ihan kokonaan rauhaan. Olen edistynyt myös pomppaamaan nojatuoliin ja Oton sohvalle. Aika hyvin mun omasta mielestä.

Ja matte sanoi, että taas menee sisustus uusiksi, vaikka se ei viime aikoina ole juuri muuta tehnytkään kun sisustanut. Koskaan ei tiedä kun aamulla avaa silmänsä että missä järjestyksessä kamat tänään on.”