Hän on täällä tänään

”… eikä mikään ole enää koskaan niin kuin ennen. Se on pieni ja reipas ja hirveän nopea, ja sillä on hyvät hoksottimet. Mikään ei sitä sen suuremmin ihmetytä, se seurailee minua ja touhujani, mutta saattaa myös jäädä tyytyväisenä toiseen huoneeseen puuhailemaan omiaan. Se istuu nätisti paikallaan, kun panen kaulapannan, ja tepsuttaa vieressä kuin vanha tekijä protestoimatta sen enempää pantaa kuin hihnaakaan.

 

Kevyt tavoille opettaminenkin on hyvällä alulla. En anna sen tehdä mitä vaan enkä mennä minne vaan. Päätän, milloin leikitään yhdessä ja milloin ei, ja hyvin tuntuvat viestit menevän perille - noin neljännellä kerralla.

En ole huomannut sen ikävöivän yhtään mitään tai ketään. Huoleton veikko! Ettei olisi liiankin huoleton..? Täytyy olla tarkkana, että säilyy päätösvalta oikeissa käsissä.

Ensimmäisenä iltana menimme nukkumaan kymmenen maissa, pennulla korissaan synnyinkodista mukaan saatu hajuriepu. Kolmen aikoihin aamuyöstä herättiin molemmat pissalle. Toin pennun takaisin koriinsa sänkyni viereen, ja se yritti kehittää jotain leikin poikasta, mutta pidin sitä kädellä hellästi aloillaan enkä suostunut viihdyttämään sitä, ja niin nukahdettiin molemmat heti uudelleen ja herättiin seuraavan kerran puoli seitsemältä. Paremmin ei yhteiselo olisi voinut alkaa, tyytyväisiä ollaan täällä molemmat.

 

Ja Otonpäivänä kotiin tulleena siitä tuli tietysti Otto. Kuvan otin pentua hakiessa, siinä menevät viimeiset Göta-emon tarjoamat hörpyt. Otolla oli oma nisä niinkuin sianporsaalla, ja siihen pääsi parhaiten kiinni takajalkojen välistä.”

....................

Näin alkoi elämä ensimmäisen tanskalais-ruotsalaisen pihakoirani kanssa vuonna 2010. Nyt vuonna 2021 tammikuussa tuli taloon Oton lapsenlapsi Calle, kennelnimeltään Dandinas C’mon Let’s Dance.

Hän on siis täällä, eikä mikään ole enää koskaan niin kuin ennen. Calle ei istu nätisti paikallaan, kun panen sille kaulapannan, eikä todellakaan ulkona tepsuta nätisti vieressä, vaan kiertelee ja kaartelee sinne sun tänne. No, se on vasta kahdeksan viikon ikäinen, ei voi muuta odottaakaan.

Mutta pieni ja reipas se on ja hirveän nopea, raivoisan sitkeä yrittäessään saada haluamansa, eikä hoksottimissakaan ole mitään vikaa. Oton suosiollisella opastuksella se on oppinut jo tietämään, mitkä keittiöstä kuuluvat äänet ovat niitä, joihin kannattaa reagoida aivan välittömästi. 

Otto edellä ja Calle perässä ne kipittävät lumihankeen lapioitua käytävää pitkin nurkan taakse pissalle, vaikka Callelta saattaakin liraus tulla jo matkalla.