Ääri-ilmiöitä

 

”Jos haluatte tietää mikä on ääri-ilmiö niin mä voin kertoa. Se olen mä. Mä juoksen lujimpaa, haukun kimeimmin, painin rajuimmin, olen eniten kaikkien kaveri, syön nopeimmin, pussailen kiihkeimmin ja hyppään korkeimmalle. Mä pystyn hyppäämään ilman vauhtia ruokapöydälle ja ikkunalaudalle, miettikää sitä! Matte sanoo että mä olen sähköistetty vietereillä varustettu turbopihis.”

 

Välillä Callen leikit kavereitten kanssa näyttävät vaarallisilta, kun koko hammaskalusto esillä pyöritään hyrränä ja äristään hurjina, mutta Callessa ei ole agressiivisuuden hiventäkään. Kun leikki uhkaa muuttua todeksi, menee muutama sekunti ja kaverukset vetäytyvät erilleen, ja lopuksi Calle käy lipaisemassa vastapuolen suupieltä. Näin Pablo, Kaneli ja Calle risun kimpussa sulassa sovussa.

 

Puutarhakausi on lopuillaan ja menneellä viikolla käytiin panemassa yksi työmaa talviteloille. Ensimmäinen kuvista on heinäkuulta.

 

”Meidän koirapuistoon on tullut sadekatos! Ihmisten ei kannata mennä sinne, siellä on aika vaarallista kun mä ja mun kaverit juostaan ympäri penkkiä ja hypitään eri suuntiin. Mä myös piiloudun penkin taakse vaanimaan ja kun joku lähestyy, mä hyökkään salamana esiin ja sitten juostaan jonossa ympäri koirapuistoa niin että hiekka vaan pöllyää.”

 

”Matte sanoo että meidän perheessä on nykyään kolme hännällistä, se itse, Otto ja mä. Mä nimittäin olen maten häntä, mä seuraan sitä joka paikkaan koko ajan ja haluan tehdä aina samaa mitä sekin tekee ja mun nenä on joka paikassa mihin se koskee. Ja arvatkaa mitä, mulla on oma tunnusbiisi! Mä versioin siinä yhden Anssin biisiä, sen nimi on Riihelä ja se menee näin: ’Mun täytyy juosta näin, mun täytyy juosta näin…’ ”

Ja sitten se tiedotepuoli jos sulla Calle on jotakin.

”On mulla mutta ei kylläkään mitään kivaa, voi olla myöskin järkyttävää jos on hellä sydän. Mä käännän mun korvat taakse päin kun mulle pannaan panta kaulaan, niin mun korva jää usein pannan alle!”

Nämä sinun dramaattiset tiedotteesi alkavat olla iltapäivälehtien tasoa.

”Ja lopuksi mulla on yksi arvoitus. Tää voi kyllä olla melko vaikea.  Lenkillä Oton ja mun hihnat on välillä ihan sekaisin. Kun matte alkaa selvitellä niitä, siltä joskus putoaa hihna maahan. Toinen meistä pysähtyy ja katsoo mattea että hei, sulta putos mun hihna. Toinen meistä ottaa ritolat eikä paljon taakseen vilkuile. Arvatkaa kumpi.”