Nakin taikavoima

 

Näin kerroin aikoinaan Otosta, ja sama pätee myös Calleen.

”Kolmen millin nakkisiivu neljään osaan leikattuna saa pennun aivotoimintaan huomattavaa vipinää. Odota -oppi menee perille kolmella murulla, maahan -käsky vaatii kuusi, mutta lelusta irti päästäminen näyttää vaativan enemmän, joten täytyy siirtyä kananpaloihin, ettei tule annetuksi liikaa suolaa. Otto on siis opetellut uusia taitoja.

En kuvittele, että ne ovat totaalisesti hallussa ja toimivat kaikissa olosuhteissa, mutta ainakin pentu näyttää hoksaavan nopeasti, mitä pitää tehdä, jotta suuhun napsahtaa nakki. Ylivoimaisesti vaikeinta on opettaa pentu kulkemaan hihnassa vetämättä. Pennulle koko maailma on leikkikenttä, jossa pitäisi saada riehua vapaasti. Kaikki ihmiset ovat kivoja ja heitä pitäisi päästä tervehtimään heti. Jokainen puu ja kivi ja ruohotupsu on täynnä jännittäviä hajuja ja makuja, joita pitäisi päästä aistimaan salamana.

Hankala juttu on se, että jokainen vetämällä otettu askel on pennulle palkinto, askel kohti sitä mitä se haluaa. Joten saattaapi vierähtää muutama tovi ennen kuin pääsen raportoimaan rennoista kävelyretkistä sievästi hihna löysällä vierellä tepsuttelevan koiran kanssa.” 

Olemme jatkaneet kotiseutukierroksia ja käyneet satamassa katsomassa pesimäpaikoilleen aallonmurtajalle saapuvia lokkeja ja järven vapautumista jääpeitteestä.

Pistäydyimme myö katsomassa ProPuun näyttelyn, ja aikansa ulkona värjötelleet koiratkin kutsuttiin sisälle. Calle kuulemma teki lähtemättömän vaikutuksen henkilökuntaan.

Kävimme leikkitreffeillä Herralassa ihanan Tytin luona ja kylläpä riitti vauhtia ja monipuolisia painiotteita.

 No mitäs Calle?

”Mitäs tässä. Mua pidetään täällä kuin kukkaa kämmenellä. Mulle ollaan kilttejä, multa ei puutu yhtään mitään, saan hyvää ruokaa, pääsen joka päivä pitkille lenkeille ja koirapuistoon leikkimään kavereitten kanssa. Ei ole kaikilla maailman koirilla asiat ollenkaan yhtä hyvin kuin mulla.”

Sehän on vaihteeksi kiva kuulla. Oliko muuta?

”Pane sinne että tänään ekaa kertaa mä ruopaisin yhden kerran vasemmalla takajalla. Ja se kun sä sanoit, että lenkillä vauhdinjako mun kanssa menee just päin vastoin kuin hevosen kanssa. Mä nimittäin en meinaa pysyä nahoissani kun lähdetään, mutta kun käännytään kotiin päin mä muutun tahmatassuksi.”

Calle sai lahjaksi uuden pallon, ja Otolle tarjoitui tilaisuus muistuttaa mikä on koirien keskinäinen marssijärjestys.